lauantai, 14. huhtikuu 2012

Pari sanaa ammuskelusta - piirtämisen kannalta

Haluaisin sanoa pari sanaa aseiden piirtämisestä. Esimerkkinä toimii käytännössä koko ajan (puoliautomaatti)kivääri. Kyllä, olen fanaatikko.

1. Rekyyli. Kun ammutaan, ase potkaisee takaisinpäin. Sehän tarkoittaa sitä, että (kivääri) täytyy tukea johonkin. Kiväärin tyyppisissä aseissa, olkapää on kätevin. Pistoolia ja vastaavia taas ei voida tukea olkapäähän, vaan käsi on pidettävä suorana. Myös jalkojen asento on oleellinen seistessä: tukeva asento. Kaikkiin aseisiin ei tietenkään voi soveltaa kumpaakaa edellä mainittua, joten niitä varten kannattaa perehtyä tarkemmin kyseiseen aseeseen.

2. Ne täytyy ladata ellei kyseessä ole automaattiase, joihin sarjakuvissa harvemmin törmää. Tosin, täytyyhän nekin jossain välissä ladata. Myöskin panoksia kannattaa kantaa mukana. Sitä paitsi enemmän draamaa syntyy, kun luodit leviävät rasiasta lattialle (ja kastuvat) kuin ainaisesta "Voi hitto, panokset loppuivat!"

3. Ne painavat. Varsinkin yhdellä kädellä kannateltavat aseet ovat yleensä liian painavia, jotta hentoinen 50-kiloinen koulutyttö jaksaisi edes tähdätä niillä tarkasti. Saati ampua. Saati osua.

4. Tähtääminen on aika tärkeää osumisen kannalta.

5. Eri aseet toimivat eri lailla. Kivaa pyssyä päähenkilölle ei kannata valita pelkän ulkonäön takia. Mikäli ei halua valita oikeista, voi aina suunnitella oman superaseen. Niissäkin kannattaa ottaa huomioon eri tyyppisten aseiden ominaisuudet. Ja rekyyli.

Ja oleellisin:

SE KIVÄÄRI/HAULIKKO/IHAN SAMA MIKÄ POIS KAINALOSTA!

maanantai, 9. huhtikuu 2012

Valokuvia lenkiltä - kevät tulee vaan lumi ei sula

Kävin lenkillä, mutta jouduin tulemaan aikaisemmin kotiin, sillä isoveljeni ei osannut ottaa lihaa uunista (koska ei tiennyt onko se kypsää). Rauhallinen kävelyretki kännykkäkameran kanssa muuttuikin juoksulenkiksi, kun tuli kiire kotiin. Noh, lihalöntti sai olla vielä tunnin kotiintuloni jälkeen uunissa, mutta eipä voinut mitöön..

Tällaisen saldon keräsin ylivalottuneista kuvista:

Nätti luminen rinne:

Angstimetsä:

Yksinäinen pölykapseli:

Lisää tuota kaunista puroa:

Ah, poutapäivä, mmm:

maanantai, 9. huhtikuu 2012

Jännät on mietteet ja hyödylliset ohjeet

 

Hyväksi havaittu, vähän käytetty.

 

Lapset kiusasivat viatonta sarjakuvapiirtäjää. He eivät pitäneet minusta.

lauantai, 7. huhtikuu 2012

Weird world and erdbeer - kilometriviesti

Pitkästä aikaa blogin pitäminen houkuttaa jälleen. Edellisestä onkin aikaa jo useampi vuosi (viimeisin taisi kuolla lopullisesti n. vuonna 2010). Tällä kertaa yritän välttää vanhat virheet liiallisesta stressaamisesta päivitysten puutteissa ja ylipitkien viestien kirjoittamisessa. Anonyymius on myöskin hyväksi havaittu keino lisätä omaa intoa kirjoittelussa - ei tarvitse pelätä tuttujen ärsyttäviä kommentteja ja myhäilyjä, kun puran mieltäni.

Kesäajasta sen verran, että itselläni ei ole koskaan ollut kummoisisa vaikeuksia sopeutua siihen. Tänäänkin, saatuani taas rytmistä kiinni, heräsin puoli seitsemältä, kuten joka aamu. Vähänhän se ärsyttää, varsinkin kun olin yökylässä kaverillani, jolla on tapana nukkua puolille päivin.. Ja jos asiasta (eli kesälläkin ajoissa heräämisen helppoudesta kohdallani) edes vihjaisen kesäaikakriittisen keskustelun aikana, saan heti syytteitä ja kommentointia tyylillä "Sä ootkin tommonen, älä tuu päteen."  Todella turhauttavaa yrittää ilmaista mielipiteitään sellaisessa porukassa.

Kun tulin kotiin, oli aika järkytys, ettei ketään ollut kotona. Meillä yleensä aina joku on kotona, yleensä veljeni pelaamassa... Ja nyt ei ketään. Ei siinä muuten mitään, mutta en osaa olla yksin erm.. kuutta tuntia. Tapoin aikaa tämän ystäväni kanssa ja tutkin koneeni syövereistä löytyneitä pelejä. Muutaman vanhan tutun (Half-Life, UT2004 ♥) lisäksi koneellani on näköjään ties mitä.. Kaikkea en ehtinyt kokeilla, mutta ihan jänniä löytöjä tein.

Tässä välissä lienee paikallaan muistuttaa, että olen maailman surkein pelaaja, mutta lyhyt tiivistelmä kaikesta, mitä ehdin kokeilla:

We Got Explosives! on aivan mahtava peli kaikessa randomiudessaan. Far Cry saa aikaan vainoharhaisuutta (varsinkin jo valmiiksi vainoharhaisissa ihmisissä, köh köh köh). LEGO Star Wars II, väkivaltainen legoukkojen kidutuspeli, randomiudeltaan Far Cryn ja WGE:n väliltä. Flat Out on ainoa autopeli, jota olen koskaan onnistunut pelaamaan, lähinnä siksi, että siinä muiden kilpailijoiden kanssa kolarointi on suotavaa..

MMM.. Paras kommentti tässä vähään aikaan: Tyttöjen lanit=Singstar ja ES.